Digitalisaatio tuli ihmiskunnan keskuuteen voimalla, eikä kehitykselle näy loppua. Koska digi on kaikkialla, on se luonnollisesti myös rantautunut työpaikoille ja oppilaitoksiin. Kun ennen kouluissa uudet ja käytetyt iphonet piti rangaistuksen uhalla pitää visusti piilossa, ovat puhelimet nyt olennainen osa opetusta.
Koulujen digitalisaatio on paljon kohuttu uutuus. Digitalisaatiota kouluissa pidetäänkin suurena valtiollisena kehityksenä, onhan Suomi digin hyödyntämisessä oppilaitoksissa maana oikein edelläkävijä. Miksi sitten ne, jotka oikeasti joutuvat painimaan uudistuksen kanssa, pitävät sitä jopa järjettömänä ja huonona? Siksi, koska päättäjien paperilla tilanne näyttää hyvältä: uudistus on saatu kursittua kokoon nopeasti ja edullisesti.
Usein tilanteen realiteetit kuitenkin näyttäytyvät parhaiten niille, jotka sitä käyttävät: nopea ja edullinen onkin huonosti toteutettu ja mietitty, ja kehnosti käytössä toimiva. Mitkä sitten ovat syitä tähän digitalisaation pelkäämisen? Jos sinua kiinnostaa digitalisaatio kouluissa, olet tullut aivan oikeaan paikkaan, sillä tässä artikkelissa listataan muutamia koulujen digitalisaation hyviä ja huonoja puolia.
1. Liian nopea toteutus johti kehnoon toteutukseen
Päättäjät tekevät maamme päätökset puolestamme. Tietenkin Suomi halutaan nostaa maailmankartalle kiiltokuvavaltiona, jossa kaikki on hyvin ja jossa kehitytään teknisesti nopeasti. Joskus tälläinen kiilto silmissä toimiminen ja suorastaan ahneus kuitenkin johtaa erittäin kehnoihin lopputuloksiin. Asioita ei ole ehditty testaamaan tarpeeksi, mikä aiheuttaa sen, että niissä on vakavia puutteita, jotka lähinnä häiritsevät oppilaiden oppimista sen sijaan että edesauttaisivat sitä. Tällöin digitalisaatio tulee toimineeksi ikään kuin omaa aatettaan vastaan.
Tämä on myös suuri päänvaiva opettajille, jotka sen kanssa joutuvat toimimaan, ja jatkuvasti opettelemaan uutta ja kärsimään puutteiden aiheuttamista haitoista. Kuvittele vaikkapa rakentavasi puumajaa. Jos haluat majasi mahdollisimman nopeasti valmiiksi, ja käytät sen rakentamiseen pari minuuttia laittaen pari keppiä ristiin virittäen viltin väliin, tulee maja näennäisesti tehtyä nopeasti, mutta ensimmäisen tuulenpuuskan mukana majasi kaatuu ja hajoaa käsiin. Jos samaan aikaan naapurin poika on rakentamassa puumajaa, mutta käyttää siihen viikon aikaa sekä kestäviä ja tukevia lautoja ja naulaa koko komeuden nauloilla kokoon, kumman puumajan luulet kestävän pidempään ja toimimaan paremmin? Myös koulujen digitalisaation voi kuvitella ikään kuin puumajana, joka nopeasti kokoon kursimisen sijaan olisi kannattavampi rakentaa tukevien perustusten varaan.
2. Digin ei tarvitse ulottua aivan kaikkialle
Moni oppilas ja opettaja on varmaan samaa mieltä yhdestä asiasta: digitalisaatio on pohjimmiltaan hyvä juttu. Se tuo lisämaustetta ja uusia ulottuvuuksia opetukseen, sillä se helpottaa tiedonhakua ja voi tuoda vaikkapa kuvat, pelit ja videot osaksi tavallisia oppitunteja lisäten oppilaiden opiskelumotivaatiota huomattavasti. Kuitenkin jotkin asiat, kuten täysin digitaaliset oppikirjat, kannattaisi unohtaa kokonaan. Ne vain vaikeuttavat opetusta, kun teknologia takkuilee eikä toimi oikein, ja oppilaiden silmät väsyvät ruudun jatkuvaan tuijottamiseen päivät pitkät. Siis vinkki päättäjille: digitalisaatio on hyvä juttu, mutta kohtuullisissa määrin
3. Digitalisaatio on hyvä lisämauste opetukseen – muttei missään nimessä pääasiallinen opetuksen muoto
Yksi radikaalein väläytelty mahdollisuus on se, että opettajien rooli opetuksessa poistuisi täysin, ja oppilaat hoitaisivat oppimisen täysin itse sähköisestä sisällöstä. Tällainen ei missään nimessä palvelisi yhtään ketään ja maamme oppimistulokset laskisivat silmissä.
